Hakutulokset

Ja järkyttävintä että jätin yli puolet ostamatta himoitsemistani asioista.

alkaa säästää rahaa hevoseen

Mua on itkettänyt siitä asti koko ajan. :(

Mä siis valmistun nyt syksyllä maisteriksi ja alalle missä ei ainakaan mun kotipaikkakunnalla ole ihan hirveästi töitä. Haluaisin kuitenkin työllistyä alalle ja haen nytkin aktiivisesti töitä. Joudun joka tapauksessa tulla hakemaan toimeentulotukea, jos en työllisty heti. Tukikuukaudet...

Ainoa minkä sai isältään on näköjään silmien väri. Kaikki muu on kynsien ulkonäöstä hymyyn identtistä mun kanssani. D:

Ei hitsi miten rakastuin tähän paikkaan. Töissä on ollut mukavaa, viikonloppuisin on käyty satalasissa paikkoja läpi ja meri tuoksuu parvekkeelle asti. Meriharakat on ihania. Kaikkialle pääsee kävellen. On paljon lehtipuita ja vanhoja puutaloja.

.

Vinkkivitosia mitä mainita työhakemuksessa?

Parempi olisi olla hyvät. Mulla ei ole ollut kuulokkeita käytössä pariin vuoteen, kun ostin semikalliit nappimalliset bt-kuulokkeet ja ne oli niin paskat ettei niitä viitsinyt käyttää ollenkaan.

Pääsette tässä vaikuttamaan tulevaisuuteeni

Toinen vaihtoehto olisi yrittää saada yksi kursseista tehtyä elokuussa, mutta oon sen 8 tuntia töissä ja lapsen hoitamisen jälkeen jää noin tunti per ilta siihen :/ Tukikuukausia on siis jäljellä enää yksi hbngghhh

Eikä yhtään auta se, että oon viimeksi tänään saanut ihan randomilta ihmiseltä kysymyksen mistä päin oon kun puhun niin hassusti :|||

Mutta ei vaan jaksa

saada annettua lapselle sen tarvitsemat lääkkeet. Ihan oikeasti, taapero tappelee jopa unissaan vastaan niin, että antibiootit lensivät pitkin sen kasvoja ja rintakehää.

Meille tuli tänään mun harkkapaikkaani ulkomaalainen asiakas ja multa oli kysytty kyseenomaisen kielen taitoa jo haastattelussa ja sanoin osaavani sitä hyvin. Sen asiakkaan kanssa keskustellessa menin ihan lukkoon enkä saanut kunnolla sanaa suustani. En ollut ihan varma mitä se edes puhui. Mua...

En haaveile mistään rahallisesta menestyksestä sen avulla, mutta olisihan se vähän typerää kirjoittaa, jos kukaan ei sitä koskaan lukisi.

Oliko kokemuksena hyvä?

Tuntuu muuten tosi tyhjältä. Oon aika suorituskeskeinen ihminen ja oon ihan nuoresta pitäen elänyt aina seuraavaa etappia kohti mennen. Nyt mulla ei ole enää mitään mitä kohti pyrkiä. En koskaan kuvitellut että tällainen hetki tulisi jo 28-vuotiaana.

Oon ollut nyt viikon ja tää on ihan mielettömän kivaa. Työnantaja on loistava. Työkaverit ihania. En kestä.

Eilen yöunille nukuttamiseen meni melkein 6 tuntia ja kiitokseksi sain potkuja eri puolille vartaloa koko ajan.